Arin vaimo väittää, että Ari ajattelee enemmän oppilaita kuin omia lapsiaan. Eikä hän ole aivan väärässä.
Arin appiukko on eläkkeellä oleva opettaja. Hänen aikanaan asiat olivat yksinkertaisia: Oli koulu, jossa opettajaa toteltiin. Oli Neuvostoliitto. Mutta sitten molemmat romahtivat.
Ari turhautuu ja päättää tehdä jotakin vaarallista: uhmata opetussuunnitelmaa.
Romaani ryhdistä ja sen menettämisestä, opettajainhuoneen dynamiikasta, eri sukupolvien miehistä.
"Peruskoulu on kasvattanut opettajan, jonka marttyyrius ei tunne ylitöitä eikä työaikoja, sillä pakolliseksi idealisoitu kutsumus sumentaa terveen järjen."