Omintakeinen esikoisteos hätkähdyttää varmalla otteellaan ja tärkeällä sanomallaan.

Akira on lukiolainen, jonka ainoat ystävät ovat polkupyörä ja sanelukone. Niille hän pystyy puhumaan, kun taas muiden edessä änkytys ei päästä sanoja ulos. Akiran ei anneta unohtaa poikkeavaa puhetapaansa eikä sitä, että hän on puoliksi japanilainen.

Nauhurille juttelu on omia painolastejaan kantavien vanhempien idea. Äänityksistä muodostuu haikean kaunis säeromaania lähestyvä tarina, joka kertoo kiusatun mielenmaisemasta ja pakokeinoista.

Erilaisuutta, syrjintää, osansa hyväksymistä ja lopulta oman äänen löytämistä käsittelevä nuortenromaani on taidokkaan muotonsa ansiosta kevyesti etenevää luettavaa.

"Säeromaani Maamaa löi kriitikon ällikällä. (...) Tuurna pitää taidokkaasti yllä lukijan mielenkiintoa täydentäessään vähin erin Akiran luonnekuvaa." – Helsingin Sanomat