”Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.”

Keskeinen osa Eino Leinon tuotantoa ovat minäkeskeiset runot, jotka ovat täynnä uhmaa, epätoivoa ja pelkoa. Niiden epätoivossa on kuitenkin iso annos toiveikkuutta ja pelokkuudessa roimasti itsetietoisuutta.

Otavan kirjallisella äänilevyllä vuodelta 1965 näyttelijä Unto Salminen (1910-1972) lausuu 12 Leinon runoa, myös monen tunteman Elegian. Lähes kuudenkymmenen vuoden taakse vievällä äänitteellä ovat runot "Jumalan tammi", "Väinämöisen laulu", "Surut", "Jumalien keinu", "Minun tieni", "Mua pelottaa", "Ja vuodet ne käy yhä vaikeimmiks", "Rauhattoman rukous", "Oi, varjele Herra mun järkeäin", "Tuska", "Kuoleman renkinä" ja "Elegia".