Hausfrau vie perjantaisin siistin sanomalehtipinon tienvarteen odottamaan. Suomalaissyntyinen Hausfrau ei ole vielä niin sveitsiläinen, että silittäisi lehdet tiiviiksi nipuksi. Pitävä solmu kuitenkin onnistuu yläkerran naapurin tapaan.
Kotiäidin arki on työtä täynnä: viikkoa rytmittävät pyykkipäivä, ostospäivä, toripäivä, piiraspäivä… Lounaan on oltava koulupäivinä minuutilleen valmis, kun tytär tulee syömään. Kotona häärivää, korkeakoulutettua Hausfrauta ei kotikylässä kummastella – ainoastaan hän itse miettii, miten tässä kävi näin.
Viitisentoista vuotta Sveitsissä on kunnioitettava aika. Siinä ajassa oppii elämään sveitsiläisen kellon tarkkuudella, mutta Hausfrau kertoo muustakin: muualta tullut muistaa aina kotimaansa eikä opi pyytämään piirasta leipomosta juuri oikealla nuotilla.
Huumorilla ja avoimuudella maustetussa fonduepadassa kuplivat patikkaretket Alpeilla ja markkinoiden viininmaistajaiset mutta myös ulkopuolisuuden ja huonommuuden poreet. Ikinä koti ei ole riittävän siisti tai sveitsinsaksa soi täysin puhtaasti, kunnes eräänä päivänä Hausfrau huomaa neuvovansa brittityttöä uimahallin allaskäytännöistä – olevansa sveitsiläistä sveitsiläisempi.