Kadonnutta aikaa etsimässä on 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia teoksia, ajan kappaleista rakennettu huikea sommitelma, muistin ihme.
Hylätyn rakastajan kärsimykset saavat raivokkaita muotoja, ja rakkaan poissaolo piinaa kuin aavesärky. Viiltävän tarkka psykologinen kuvaus tallentaa tunnemyrskyn kaikki puolet.
”Proustin romaanitaiteen pyrkimys on auttaa lukijaa ymmärtämään, että itse elämä on taideteos.” – Helsingin Sanomat