Ahneus vie auringonkin taivaalta. Mauri Kunnas palaa Koirien Kalevalan myyttisiin maisemiin päivänpolttavalla aiheella.
Väinölässä nautitaan kultaisen auringon loisteesta ja puhtaasta luonnosta. Mutta Pohjolan loputtoman ahne Louhi keksii: entäpä jos auringon takoisikin kultakolikoiksi?
Louhi vangitsee auringon luolaan, ja Väinölään tulee pimeää ja kylmää. Pohjolassa sen sijaan on niin kuuma, että vesi kiehuu saaveissa.
Mutta auringolla on voimaa, jolle Louhikaan ei voi mitään. Lopulta ahneinkin ymmärtää, mikä elämässä on kultakolikoita tärkeämpää.