Vahva pohjoinen romaani kiveä kantavasta miehestä, isättömyyden ristiä kantavasta pojasta ja kaikkea kannattelevasta rakkaudesta.
Kesä toisensa perään yksinäinen mies raahaa suurta lohkaretta halki tuntureiden, huhujen mukaan vaimonsa haudalle. Välillä mies lepää Liekkalompolon pikkukylässä, jossa varttuu myös nuori Aarik äitinsä helmoissa. Eräänä keväänä mies ei enää palaa Ylä-Lappiin, ja aikuisuuden kynnyksellä Aarik päättää ottaa selvää Kivenkantajan menneisyydestä, jota kukaan ei tunnu tuntevan.
Pekka Juntin toisessa romaanissa kaamoksentumma huumori yhdistyy yöttömän yön kirkkauteen ja pohjoiseen mytologiaan – sekä periksiantamattomuuteen, jonka taakse kätkeytyy syvempi merkitys.