Posketon tragikomedia näyttelijästä, lentämisestä ja laitosteatterin kummituksista.

Vesa Arola on näyttelijänä pienessä laitosteatterissa. Ohjelmistossa pyörii kansakunnan kohtalonhetkiin sijoittuva epookkipatsastelu, jota eläkeläiset käyvät bussilasteittain katsomassa.

Vesaa ei jaksa innostaa. Kerran hän ehkä oli lahjakaskin näyttelijä, nykyisellä motivaatiolla tuskin enää keskinkertainen. Viheliäinen teatterinjohtaja budjettivaatimuksineen tuottaa kurjaa teatteria, ja työn ilo on hävinnyt.

Kun Vesalle tapahtuu onnettomuus, hän tajuaa olevansa kaikkea muuta kuin korvaamaton.

”Naama peilissä oli kolmevitonen ja komea, näytin hyvältä ja kuulostin lumoavalta. Näyttelijältä. Ja jos näyttelijä uskoo, että hän osaa lentää, hän myös osaa. Mutta minä olin menettänyt uskoni ajat sitten.”