Kun puhutaan suomalaisesta kansanluonteesta, puhutaan lähes varmasti myös tyhmyydestä. Sitä on yritetty piilottaa ja parantaa - turhaan!
Suomalaiseen identiteettiin sopii enemmän sivistymätön junttius kuin päältäkiillotettu maailmankansalaisuus. 1800-luvun kirjailijoita askarrutti maalaisrahvaan yksinkertaisuus ja jääräpäisyys. Kankea sinnikkyys on kuitenkin nähty myös hyveenä: Uuno Turhapuron laiskanpulskea tolvailu on syvintä suomalaisuutta ja Duudsonien hulluudesta on tehty vientituote.
Suomalaisen tyhmyyden ylistys kertoo, kuinka mielen hitaus on maassamme nähty, ymmärretty, välillä tuomittu ja toisinaan nostettu jalustalle. Kansakuntaa rakentaneiden kirjailijoiden ajatusten lisäksi ymmärrystä haetaan elokuvista, vitseistä ja musiikista. Ulkomailta etsitään vastausta klassiseen kysymykseen: "Mitä ne meistä ajattelevat? Tyhmänä kuitenkin pitävät!" Letkeä teos suhtautuu aiheeseensa lempeästi: tyhmyyttä on kaikkialla ja kaikissa.