Sanni on yli yhdeksänkymmenen ja asuu palvelutalossa. Hän on ikäisekseen aika pirtsakka, vaikka päässä tuppaakin toisinaan vähän vippaamaan. Hänellä on mietittyjä mielipiteitä niin palvelutalon oloista kuin hoitajista ja vapaaehtoisistakin, jotka käyvät pikimmiten katsomassa hänen peräänsä. Sanni tyhjentää kaappejaan ja komeroitaan, tekee kuolinsiivousta, mutta sängyn alla hänellä on laatikko, jonka kyljessä lukee Absolut Vodka ja josta hän ei luovu. Laatikossa on keltaisia yliopiston almanakkoja kymmenien vuosien ajalta. Niitä Sanni käy vuosi kerrallaan läpi, ja samalla muistot kulkevat nuoruuteen ja aikuisuuteen. Tulevat mieleen aviomies joka teki lapsen toiselle naiselle ja häipyi aika ajoin omille teilleen, oma lapsettomuus, työ pientenlastenkodissa ja kaupungin konttorissa, ulkohuussi, hupenevat polttopuut, epämusikaalisen miehen trumpetti.
Irja Sinivaara kertoo hellästi ja valloittavasti vanhan naisen edesottamuksista ja arjen filosofiasta. Sannin hyppelehtivistä ajatuksista ja muistoista syntyy eheä kuva eletystä elämästä murheineen ja kullanhohtoisine hetkineen.
Irja Sinivaara on useita kirjoja julkaissut kotkalainen kirjailija. Hän kirjoittaa myös kolumneja ja toimii kirjoittamisen ohjaajana.