Feministinen keskustelu on ollut viime vuosina näkyvää ympäri maailman. Nettikeskusteluista neljännen aallon feminismiksi virinnyt intersektionaalisuus on tehnyt feminismistä muidenkin kuin naisten asian. Siksi nykyfeminismi pyrkii sukupuolen lisäksi huomioimaan myös esimerkiksi ihonvärin, vammaisuuden ja seksuaalisuuden. Neljäs aalto on rantautunut myös Suomeen, jossa aihe on herättänyt kysymyksiä ja paikoin jopa närkästystä. Kommenteissa pinnalle pulpahtavat toistuvat teemat: Miksi feminismi on niin vaikeaa? Mitä on intersektionaalisuus? Ja entäs miehet?

Ennen kaikkea feministi pyrkii osoittamaan, miten yhteiskunnalliset rakenteet ja valtasuhteet vaikuttavat yksilön elämään. Teos käsittelee muun muassa äitimyyttiä, sukupuolen moninaisuutta, populaarikulttuuria ja vihapuhetta, jotka sitoutuvat laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja feministiseen itsereflektioon. Kirjassa kysytäänkin: Pitääkö omaa kehoa rakastaa? Ketä palvelee feminismin tuotteistaminen tekstipaidoiksi ja sateenkaarikuohariksi? Miksi feministit halutaan hiljentää?