”Menetys tekee miehen, ei menestys.”

”Äiti niiaa ovensuussa hätääntyneen näköisenä. Miten se meneekin aina sellaiseksi muiden ihmisten kanssa? Kelpo kumartaa, kiiruhtaa perään – tai oikeastaan äiti vie häntä, ohjaa kohti tuvan takaosaa, jossa penkillä istuvat kylän vanha rahjus Ylli sekä Vähätalon Olli, joka on Kelpon ikäinen. Molemmilla valuu räkää nenästä, ja he katsovat lattiaan.
Äiti painaa Kelpon istumaan Yllin ja Ollin viereen ja kääntyy sanomatta mitään. Kävelee kumarassa tuvan poikki, kengät kopisevat lautalattialla. Joka ainoa aikuinen katsoo sitä, kun se menee. Äiti jatkaa ulko-ovelle asti ja sujahtaa ulos. Kelpon tekee mieli juosta perään, mutta hän ymmärtää nyt, mitä äiti tarkoitti. Hänen pitää jäädä tähän istumaan, kun se menee jonnekin. Se tulee varmasti hakemaan
hänet sitten myöhemmin.”

1910-luvun alku: Miehuus alkaa, kun Kelpo-poika myydään huutolaisena maatilan töihin. Mieheksi oppii töitä tekemällä, ja lantaa luodessa on se hyvä puoli, ettei nälkä tule ensimmäisenä
mieleen.

2010-luku: Eronnut Mika tasapainottelee lasten, työn ja sinkkuuden välillä. Nettideitti seuraa toistaan, ja vaikka elämä on täyttä, se tuntuu tyhjenevän.

Mitä miehen pitää kertoo pienistä ihmisistä, joilla on sopivan kokoisia unelmia. Jarmo Ihalaisen tarkka ja lempeä lause nakuttaa elämää paikoilleen: Miksi onnen lyhyet hetket huomaa vasta aivan liian myöhään? Kuka meiltä haluaa niin paljon? Ja ennen muuta – mitä kaikkea miehen pitäisi olla?

Jarmo Ihalaisen (s. 1966) esikoisromaani Perheestä ja alastomana juoksemisesta ilmestyi vuonna 2012 ja nousi Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon finaaliin. Mitä miehen pitää on hänen toinen kaunokirjallinen teoksensa.