Eevan äiti on surullinen, koska eno on kuollut. Aikuiset käyvät keskusteluita, jotka eivät kuulu Eevalle, ja kotiin on muuttanut Harmaakaapu, joka nukkuu sohvalla, kalistelee öisin kattiloita ja peittelee isän ja äidin tukahduttavan tiukoiksi mytyiksi. Eeva haluaisi ymmärtää, mistä on kyse, mutta hän osaa kysyä vain tyhmiä kysymyksiä, joista aikuiset suuttuvat. Onneksi Eevan opettaja Greta näkee Eevan ahdingon.

Hienovaraisen herkkä Eeva ja Harmaakaapu antaa sanat vaikealle aiheelle, läheisen itsemurhalle, ja päättyy lempeän lohduttavasti. Kirja korostaa vanhemman ja lapsen välisen avoimen keskustelun merkitystä.