Väkevä romaani rakkaudesta, joka tekee meistä heikkoja ja juuri siksi kaikkein vahvimpia.

Teini-ikäinen Leena päätyy 1930-luvulla todistamaan tätinsä perheen tragediaa vakavaraisten kulissien takana, ja se kietoutuu peruuttamattomasti hänen omaan kohtaloonsa. Lähes viisikymmentä vuotta myöhemmin Leena todistaa poikansa perheen kivuliasta hajoamista. Ravistelevassa sukutarinassa rakkaus saa monia muotoja, se elää sairauden ja onnettomuuden katveessa, kuihtuu pois ja orastaa jälleen.

Pirjo Hassinen kuvaa ihmisiä, jotka vuoroin takertuvat toisiinsa ja vuoroin repivät itsensä irti; mitä läheisempi suhde on, sitä kovemmin se koskee.