Yhden lapsen kansa kertoo Kiinan yhteiskuntaa monin tavoin muokanneesta laista, jonka mukaan perheet saivat vuosina 1980–2015 hankkia tietyin poikkeuksin vain yhden lapsen. Politiikan seuraukset ovat raskaat, vaikka ne tehtiinkin ilmeisen hyvin aikein. Tätä nykyä Kiinassa on paljon yksinäisiä ja hemmoteltuja lapsia, mutta myös suurin odotuksin stressattuja ainokaisia. Kiinalaiset naiset tuntevat pakkoabortit, sterilisaation ja salasynnytykset.

Toimittaja Mari Manninen asuu Kiinassa ja kokoaa kirjassaan kuudentoista kiinalaisperheen tarinat yhteen. Hän kertoo suurperheestä, jonka lapset eivät ole saaneet henkilöpapereita, ja nuoresta naisesta, joka palaa Kiinaan adoptiovuosien jälkeen. Yhdessä tarinassa seurataan abortteja vastaan taistelevaa isää ja toisessa perhettä, joka osti pojalleen vietnamilaisen vaimon – kylässä kun ei ollut enää naimaikäisiä tyttöjä. Entä kuinka ainoat lapset selviävät avioituessaan ja joutuessaan ”pahimmillaan” hoitamaan 12 vanhempaa ja isovanhempaa?

Miten jatkaa elämää, jos ainoa lapsi kuolee?

Yhden lapsen politiikka on vaikuttanut jokaiseen kiinalaiseen. Ihmisten monenlaiset, yllättävätkin kohtalot kauhistuttavat, itkettävät ja joskus jopa naurattavat. Ajankohtainen reportaasikirja kertoo 1,3 miljardin asukkaan kansakunnasta, joka vuodesta 2016 sallii perheille kaksi lasta.

Toimittaja Mari Manninen (s. 1971) asuu neljättä vuottaan Pekingissä. Hän on kirjoittanut Kiinan nopeasti muuttuvasta yhteiskunnasta mm. Helsingin Sanomiin, Suomen Kuvalehteen, Talouselämään ja Maailman Kuvalehteen.