Silmät tottuvat pimeään
Rossi-Horto, AnneProduktinformation
Titel: | Silmät tottuvat pimeään | ||
Författare: | Rossi-Horto, Anne (Författare) | ||
Artikelnummer: | 9789511429838 | ||
Form: | Inbunden | ||
Tillgänglighet: | Tillgänglig, finns i lager | ||
Utgivningsdatum: | 13.2.2023 | ||
Pris: | 38,50 € (35,00 € moms 0 %) | ||
|
|||
Ytterligare information
Förlagets identifieringsnummer: | 1AAD |
Förlag: | Otava |
Upplaga: | 2023 |
Utgivningsår: | 2023 |
Språk: | finska |
Antal sidor: | 463 |
Produktgrupp: | Allmänn litteratur Facklitteratur |
Bibliotekssignum: | 99.1 Biografier. Memoarer |
ALLFO - Allmän finländsk ontologi: | itsemurha, kuolema, siskot, surutyö, suru, menetys, toipuminen, kokemukset, muistot, muistelu, lapsuus, traumat, ylisukupolvisuus |
Ämnesord: | elämäkerta, misery memoir, itsemurha, sisko, perhe, selviytyminen, suru |
Andra format eller varianter
E-bok, 2023 EPUB |
32,00 €
|
|
Ljudbok, 2023 MP3 |
33,60 €
|
Referat
Riipaisevan kaunis, vimmainen teos sisaruudesta on vuoropuhelua yli kuoleman.
Pikkusisko tekee itsemurhan ja jättää jälkeensä valtavan määrän päiväkirjoja. Isosisko ryhtyy lukemaan niitä. Alusta loppuun, lopusta alkuun, yhä uudestaan. Teksteistä piirtyvä tyttö on vieras, kuolemasta fantasioiva nuori nainen. Kuka sisko oikeasti oli?
Kaunokirjallinen muistelmateos kuvaa riippuvuuksia, perheen romahdusta ja sukuperintönä siirtyneitä rooleja ja traumoja. Traaginen todellisuus avautuu kahden näkökulman kautta, siskosten elämäntarinoiden ja muistojen epäsuhdasta.
Voiko omiinkaan muistoihin enää luottaa?
Pikkusisko tekee itsemurhan ja jättää jälkeensä valtavan määrän päiväkirjoja. Isosisko ryhtyy lukemaan niitä. Alusta loppuun, lopusta alkuun, yhä uudestaan. Teksteistä piirtyvä tyttö on vieras, kuolemasta fantasioiva nuori nainen. Kuka sisko oikeasti oli?
Kaunokirjallinen muistelmateos kuvaa riippuvuuksia, perheen romahdusta ja sukuperintönä siirtyneitä rooleja ja traumoja. Traaginen todellisuus avautuu kahden näkökulman kautta, siskosten elämäntarinoiden ja muistojen epäsuhdasta.
Voiko omiinkaan muistoihin enää luottaa?